Mitä tietoja laki vaatii yrityksen verkkosivuille ja mitä vain suositellaan?

Mistä velvoitteet tulevat

Yhtä lakia verkkosivujen sisällöstä ei ole. Velvoitteet tulevat useasta laista: sähköisen viestinnän palveluista annetusta laista, yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä annetusta laista, kuluttajansuojalaista, EU:n tietosuoja-asetuksesta ja digipalvelulaista. Aiemmin palveluntarjoajan tiedoista säädettiin laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, mutta se on kumottu, ja säännökset ovat nyt sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 22 luvussa.

Jokainen velvoite koskee eri tilannetta. Osa koskee kaikkia verkossa palveluja tarjoavia yrityksiä, osa vain kuluttajille markkinoivia ja osa vain niitä, joiden sivuilla voi tehdä tilauksen. Siksi sama tarkistuslista ei sovi jokaiselle.

Yrityksen tunnistetiedot

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 176 § on otsikoitu yleiseksi tiedonantovelvollisuudeksi. Sen mukaan tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on pidettävä palvelun vastaanottajien ja viranomaisten saatavilla helposti, välittömästi ja jatkuvasti ainakin nämä tiedot:

• Nimi ja yhteystiedot: nimi, maantieteellinen osoite, sähköpostiosoite ja muut yhteystiedot, joiden avulla yritykseen saa yhteyden nopeasti, suoraan ja tehokkaasti.
• Rekisteritieto: mihin kaupparekisteriin tai vastaavaan julkiseen rekisteriin yritys on merkitty, sekä y-tunnus.
• Valvova viranomainen: sen yhteystiedot, jos toiminta edellyttää lupaa tai rekisteröintiä.
• Arvonlisäverotunniste: jos yritys harjoittaa arvonlisäverollista toimintaa.

Käytännön ratkaisu on alatunniste, joka näkyy jokaisella sivulla: yrityksen virallinen nimi, katuosoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero ja y-tunnus. Jos toimit aputoiminimellä tai markkinointinimellä, näytä myös virallinen nimi, jolla yritys on kaupparekisterissä, jotta kävijä voi tarkistaa yrityksen tiedot. Pelkkä yhteydenottolomake ei riitä yhteystiedoksi, koska pykälä edellyttää nimenomaisesti sähköpostiosoitetta ja maantieteellistä osoitetta.

Laki määrittelee tietoyhteiskunnan palvelun sähköisenä etäpalveluna, joka toimitetaan vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tavallisesti korvausta vastaan. Verkkokauppa ja verkossa tilattava palvelu täyttävät määritelmän selvästi. Pelkkä esittelysivu on rajatapaus, mutta tiedot vievät alatunnisteesta yhden rivin, joten ne kannattaa näyttää kaikilla yrityssivuilla.

Säännellyn ammatin harjoittajan on saman pykälän mukaan pidettävä saatavilla lisäksi ammattinimike ja valtio, jossa se on myönnetty, tieto ammattialajärjestöstä sekä maininta sovellettavista ammatillisista säännöistä ja siitä, mistä ne löytyvät. Säännellyllä ammatilla tarkoitetaan tässä ammattipätevyysdirektiivin 2005/36/EY piiriin kuuluvia ammatteja.

Osakeyhtiöllä y-tunnus kuuluu verkkosivuille aina. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä annetun lain 15 §:n mukaan osakeyhtiön on mainittava yritys- ja yhteisötunnuksensa mahdollisilla verkkosivuillaan. Velvoite ei riipu siitä, myykö yhtiö mitään verkossa. Saman pykälän mukaan y-tunnus täytyy mainita kirjeissä ja lomakkeissa, jos yritys on merkitty kaupparekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai työnantajarekisteriin. Osakeyhtiön kirjeissä ja lomakkeissa on lisäksi mainittava rekisteriin merkitty toiminimi, kotipaikka ja osoite. Sama tieto on Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän y-tunnusohjeessa.

Hinnat ja arvonlisävero

Hintoja ei ole pakko julkaista. Jos niitä julkaiset, säännöt riippuvat siitä, kenelle markkinoit.

Kuluttajille. Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n mukaan markkinoinnista on käytävä ilmi hyödykkeen kokonaishinta veroineen, jos yksilöityä hyödykettä tarjotaan tiettyyn hintaan. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia voi kohtuudella ilmoittaa, kerrotaan hinnan määräytymisen perusteet. Kilpailu- ja kuluttajaviraston hinnan ilmoittamista koskevan linjauksen mukaan myyntihinta tarkoittaa lopullista verollista hintaa. Linjaus perustuu kuluttajansuojalakiin ja kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta annettuun asetukseen (553/2013). Kuluttajille suunnatulla sivulla pelkät arvonlisäverottomat hinnat eivät siis riitä.

Yrityksille. Kuluttajansuojalaki koskee markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille, joten se ei koske yritysten välistä markkinointia, ja arvonlisäverottomat hinnat ovat yritysasiakkaille tavallisia. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 176 §:n 3 momentti edellyttää silti, että verkossa annetut hinnat ovat selkeitä ja yksiselitteisiä ja niistä käy ilmi, sisältyvätkö vero ja toimituskulut hintaan. Merkintä alv 0 % hintojen yhteydessä hoitaa tämän.

Jos sivuillasi käy sekä kuluttajia että yrityksiä, kuluttajan on nähtävä verollinen hinta. Kaksi hintaa rinnakkain tai erillinen kuluttajahinnasto ratkaisee asian.

Kun kuluttaja voi tilata suoraan sivuilta

Kun sivuilla voi tehdä tilauksen, kyse on etämyynnistä, ja tiedonantovelvollisuus laajenee. Kuluttajansuojalain 6 luvun 9 § luettelee tiedot, jotka on annettava ennen sopimuksen tekemistä. Niihin kuuluvat muun muassa elinkeinonharjoittajan puhelinnumero ja sähköpostiosoite, kokonaishinta veroineen, toimituskulut sekä peruuttamisoikeuden ehdot, määräajat ja menettelyt. Jos kuluttajalla on peruuttamisoikeus verkossa tehtyyn sopimukseen, sivustolla on 19.6.2026 alkaen oltava myös näkyvä peruuttamistoiminto (6 luvun 14 a §).

Pelkkä yhteydenottolomake ei tee sivusta verkkokauppaa. Jos kuitenkin myyt verkossa tuotteita tai varattavia palveluja kuluttajille, käy etämyynnin vaatimukset läpi erikseen. Niitä käsitellään tarkemmin sivulla verkkokaupan perustaminen.

Tietosuojaseloste ja evästeet

Yhteydenottolomake kerää nimen ja yhteystietoja, ja ne ovat henkilötietoja. EU:n tietosuoja-asetuksen mukaan ihmiselle on kerrottava tietojen keräämisen yhteydessä, kuka tiedot kerää, mihin niitä käytetään ja mitä oikeuksia hänellä on. Tietosuojavaltuutetun toimiston ohjeen mukaan yleisölle suunnatut tiedot voidaan antaa sähköisessä muodossa esimerkiksi verkkosivuilla. Käytännössä tämä tarkoittaa tietosuojaselostetta. Mitä selosteeseen kirjoitetaan ja missä se pidetään, käydään läpi artikkelissa tietosuojaseloste kotisivuille.

Evästeistä säädetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 205 §:ssä: evästeiden tallentaminen käyttäjän laitteelle on sallittua, jos käyttäjä on antanut siihen suostumuksensa ja hänelle kerrotaan ymmärrettävästi ja kattavasti, mihin niitä käytetään. Pykälässä on poikkeus välttämättömille evästeille. Analytiikka ja mainonnan seuranta vaativat siis suostumuksen, kun taas pelkät välttämättömät evästeet eivät. Mitkä evästeet ovat välttämättömiä, on käyty läpi artikkelissa onko evästebanneri pakollinen.

Saavutettavuus koskee harvaa pienyritystä

Saavutettavuusvaatimuksista säädetään digipalvelulaissa. Ne koskevat ensisijaisesti julkista sektoria sekä tiettyjä kuluttajille tarjottavia palveluja, kuten verkkokauppoja, sähkökirjoja, osaa henkilöliikenteen ja pankkien palveluista sekä audiovisuaalisia palveluja ja viestintäpalveluja, joita vaatimukset ovat koskeneet 28.6.2025 alkaen. Saavutettavuusvaatimukset.fi-sivuston mukaan laki ei velvoita mikroyrityksiä, eli alle kymmenen henkilön yrityksiä, joiden vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään kaksi miljoonaa euroa.

Tavallisen palveluyrityksen esittelysivu ei siis yleensä kuulu vaatimusten piiriin. Selkeä rakenne, riittävä kontrasti ja kuvien tekstivastineet kannattavat silti, koska ne helpottavat jokaisen kävijän käyttöä. Rajatapauksia käsitellään artikkelissa verkkosivujen saavutettavuus.

Yhteenveto pakollisista ja suositeltavista

Suositeltavaksi merkityt kohdat eivät ole lain vaatimuksia, mutta ne lisäävät luottamusta. Kävijä, joka ei löydä y-tunnusta tai osoitetta, alkaa helposti epäillä, onko yritys todellinen. Muista perusasioista kerrotaan artikkelissa millaiset ovat hyvät yrityskotisivut.

Näin me teemme sen

Tekemiimme kotisivuihin kuuluvat tietosuojaseloste ja tarvittaessa evästekäytäntö. Yrityksesi tunnistetiedot ja hinnat tarkistat kuitenkin sinä, koska vain sinä tiedät yrityksesi virallisen nimen, kenelle myyt ja miten hinnoittelet.

Tämä ei ole juridinen neuvo. Emme ole juristeja. Artikkeli kuvaa yleisiä periaatteita lakitekstin ja viranomaisten ohjeiden pohjalta. Jos toimialaasi koskee erityissääntely, esimerkiksi terveydenhuollossa tai rahoituspalveluissa, tai myyt kuluttajille verkossa, kysy asiaa lakimieheltä.